Piperrys pois perinnebiotooppien laiduntamisesta!

Ympäristönhoitosopimuksen ehtojen muuttuminen on tullut monille laidunnusta harjoittaville kotieläintiloille ikävänä yllätyksenä. Seurausten kartoittamiseksi Pihvikarjaliitto, Suomen Lammasyhdistys ja Luonnonlaidunlihan tuottajat laativat lokakuussa yhteisen kyselyn, jossa kartoitettiin tukimuutosten vaikutuksia ja tiedusteltiin, mitä jäsenkunnan mielestä tilanteelle tulisi tehdä.

Suomen maatalouspoliittisessa ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi hoidetun maatalousluonnon monimuotoisuuden edistäminen ja perinnebiotooppialojen merkittävä kasvattaminen nykytilanteeseen verrattuna. Perinnebiotooppien tavoiteala vuonna 2023 oli 33 000 hehtaaria, ja CAP-kauden lopussa 2027 pinta-alan tulisi olla 46 000 hehtaaria.

Käytännössä tilanne on kääntymässä päinvastaiseksi: hoidetut perinnebiotoopit uhkaavat vähentyä, koska aiemmin tuen piirissä olleista kohteista on poistunut merkittäviä pinta-aloja. Leikkaukset perustuvat vuonna 2023 ja 2024 suoritettuihin maastokatselmuksiin.

Laiduntavia kotieläintiloja edustavat tuottajajärjestöt eli Pihvikarjaliitto, Suomen Lammasyhdistys ja Luonnonlaidunlihan tuottajat tapasivat vuoden 2024 alussa maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön asiantuntijoita selvittääkseen, mikä perinnebiotooppien hoidon korvausjärjestelmässä on ongelmana. Yhteisen pöydän ääressä tuotiin esiin sekä tuottajien että viranomaisten näkemyksiä tavoitteista ja toteutuksesta. Hallinnon huolena oli, että edellisellä kaudella on tullut vastaan toistuvasti tilanteita, joissa valvonta on joutunut poistamaan sopimuksista niihin soveltumattomia alueita, ja näistä on tuensaajalle aiheuttanut mittavia tukien takaisinperintöjä.

Tuottajille sopimusehtojen muuttuminen on tullut ikävänä yllätyksenä. Tilanteen kartoittamiseksi tuottajajärjestöt laativat lokakuussa yhteisen kyselyn, jossa kartoitettiin tukimuutosten vaikutuksia ja tiedusteltiin, mitä tuottajien mielestä tilanteelle tulisi tehdä.

Kyselyyn vastasi sekä nauta- että lammastiloja. Vastaajat olivat hakeneet ympäristönhoitokorvausta keskimäärin 61 hehtaarille, ja ala, jolle korvausta oli myönnetty, oli keskimäärin 46 hehtaaria. Peräti 53 prosenttia vastaajista oli nyt jättänyt hakematta korvausta jollekin aiemmin luonnonhoidon piirissä olleelle alueelle.

Muuttuneet sopimusehdot ongelmana

Tuottajilla on ollut vaikea pysyä vaatimusten perässä sopimusehtojen muuttuessa.  Moni on kokenut karvaasti, että tiedot tuista ja ehdoista ovat olleet ristiriitaisia. 

”Edellisellä kaudella hienosti hoidettu ei enää kelpaakaan nykyisiin kriteereihin.”

”Epäselkeys siinä, millainen alue sopii ja mikä ei tukien piiriin, ja myös tarkastajien erilaiset tulkinnat.”

”Aitauskorvaustoimenpiteen muutokset tälle tukikaudelle: niistä ei ollut tietoa, millainen aidan tulee olla. Samanlainen aita hyväksyttiin vuosi sitten, mutta ei enää tänä vuonna.”

”Yleisesti suurin ongelma on, että ohjeet ja käytäntö eivät toimi keskenään. Ruokaviraston sivuilla luonnonlaidunten määritelmät eivät vastaa sitä, mitkä alueet hyväksytään. Toiminta on täysin mielivaltaista. Tarkastajat eivät millään ehdi käydä alueita jokaisen aarin kohdalla, eteenkään kasvien kasvukaudella ja tämä lisää mielivaltaisuutta.”

Pienet alat syövät kannattavuuden

Ympäristösopimusalueiden hoitamisen tekee vaikeaksi se, että alueet pirstaloituvat. Tästä seuraa, että laiduntaminen ympäristönhoitokohteissa on kannattamatonta. Ongelmaksi koetaan myös, että sopimusehdoissa ei katsota kokonaisuutta, vaan alaa aareittain. Monimuotoisuus ja lajien kirjo syntyvät usein isommasta kokonaisuudesta, vaikka vain osa maa-alasta olisi tukikelpoisuusehtojen mukaista.

”On paljon pieniä kohteita, joiden saaminen sopimuksen piiriin on mahdotonta, koska liittämättä viljeltyyn peltoon niiden laiduntamisessa ei ole järkeä.”

”Ei ole mitään mieltä kunnostaa aitauksia joka vuosi, jos tuen määrä ei pahimmillaan kata edes laidunnuksen peruskuluja.”

”Lohkot ovat joko pieniä, eivät ole yhtenäisiä, tai niitä on laidunnettu jonkun peltosuikaleen kanssa vedensaannin tai siirtologistiikan takia.”

”Laidunalueen tekemiseen saa rahoituksen esimerkiksi Helmi-hankkeesta, mutta lopputulema voi olla, että hoidettu alue ei olekaan kuin pieneltä osin tuen piirissä.”

Petovahingot askarruttavat

Yleistyvät petovahingot tekevät sopimusalueiden hoidosta entistäkin haastavampaa. Laiduntaminen ei monilla alueilla ole enää turvallista.

”Suurpetojen läsnäolo ja erityisesti susien aiheuttamat riskit ja vahingot. Lopetimme lampaiden vuokraamisen maakunnallisesti arvokkaalle perinnebiotooppikohteelle, koska laiduneläinten turvallisuustilanne heikentyi nopeasti merkittävästi. Laidunnamme vain omia lohkoja, jotka ovat tilakeskuksen lähellä, ja susivahinko kävi silti elokuussa.”

Isolla pensselillä saisi parempia tuloksia

Kyselyyn vastanneet tuottajat toivovat, että luonnonhoitokorvauksen saataisiin selkeyttä, kokonaisuuksien ymmärtämistä ja pitkäjänteisyyttä. Tuottajien näkemys on, että suuremmat luonnonhoitokokonaisuudet, joihin sisältyy myös tuottamattomia aloja, vaikuttavat luontokadon pysäyttämiseen.

”Selkeyttä alusta asti, eli sopimusehtojen tulee olla selvillä ja paperilla ennen kuin viljelijät sitoutuvat sopimukseen, ja ennen kuin yhtään toimenpidettä on alettava toteuttamaan.”

”Ei pipertämistä, vaan jos halua on vaalia biodiversiteettiä, niin alueita pitää lisätä ja suvaita järkeviä laidunratkaisuja.”

”Hylkyaloille löydettävä korvaava tuki, jolloin nekin saataisiin mukaan pysäyttämään luontokatoa. Helmi-hankkeella kunnostettaviin kohteisiin on turha laittaa rahaa, jos niiden jatkohoitoa ei voida taata.”

”Alueiden arviointi paremmin kokonaisuutena, ei takerruta yksittäisiin neliöihin vaan mietitään asioita myös hoidon toteuttamisen järkevyyden ja sujuvuuden kannalta. Perinnebiotoopeissa on paljon erilaisia kokonaisuuksia, joita ei voi määritellä yksioikoisesti tiettyihin luokkiin. Myös sääolot ja vuodenaika vaikuttavat suuresti alueiden ominaispiirteisiin, ja tämä tulisi huomioida paremmin inventoinneissa ja hoitotoimenpiteissä.”

”Pusikot, kivet ja kannot mukaan sopimukseen, niin kuin oli ennen. Ne tekevät luonnonlaitumista sen arvokkaan kohteen, jossa hyönteiset, perhoset kovakuoriaiset ynnä muut viihtyvät. Rehutuottokyky ei saa olla perusteena kohteen hyväksynnälle, vaan muut luontoarvot tulee huomioida!”

-       Lainaukset ovat Pihvikarjaliiton, Suomen Lammasyhdistyksen ja Luonnonlaidunlihan tuottajien kyselystä, joka toteutettiin loka-marraskuussa 2024.

Kuva: Susanna Heikkinen